Ajattelin kirjoittaa vähän vaihtoonlähtöön valmistautumisesta, sillä se on varmasti ajankohtaista nyt ensi lukuvuoden vaihtareille.
Hakeminen
Jyväskylän yliopiston Erasmushaussa voi valita kolme vaihtoehtoa, mutta minä laitoin vain yhden vaihtoehdon, Chesterin. Hain tässä haussa vain oman laitoksen paikkoja, joista tämä Chesterin paikka on vain 5kk eli kevätpuolen. Muiden laitoisten paikkoja saa myös hakea, mutta alan opiskelijat ovat aina etusijalla. Suosituimpiin vaihtokohteisiin voi olla haastatteluja, mutta esim. meidän laitoksella asia ilmeisesti ratkaistiin opintopisteiden perusteella. Minä jäin siis haussa ilman paikkaa. Lisähaussa huomasin OKL:n vapaan Chester-paikan ja laitoin sen ensimmäiseksi vaihtoehdoksi. Luulin aluksi, että vaihtoaikaa voisi lyhentää vuodesta viiteen kuukauteen, mutta Chesterin yliopisto ei siihen kuulema suostuisi. Niinpä päätin ottaa tämän koko vuoden paikan vastaan ja olen todella onnellinen siitä näin jälkeenpäin.
Itse hakupaperin lisäksi tuli kirjoittaa jonkinlainen vapaa perustelu (suomeksi), miksi haluaisi lähteä vaihtoon. Pyydettiin myös opintosuunnitelmaa, minä tein sen vain ainoaan/ensimmäiseen vaihtoehtooni molemmissa hauissa. Chesterin yliopiston sivuilta löytyy moduulit kullekin aineelle, jotka tarkoittavat siis 10 op suuruisia kursseja. Tuplamoduulit ovat luonnollisesti 20 op arvoisia. Level 4 tarkoittaa ensimmäistä vuotta jne. Omien aineiden lisäksi kannattaa halutessaan ottaa "English for academic purposes 2.", jos haluaa prepata omaa akateemista kielitaitoaan. Tasoja kurssille löytyy 1 ja 2 (ainakin tänä vuonna), mutta taso 1 täyttyi tänä vuonna pelkistä espanjalaisista. Suomalaiset ovat kuulema aina kakkostasolla olleet. Mutta ei hätää, tämä opintosuunnitelma ei ole mitenkään lopullinen, vain kartoitus mitä haluaisit opiskella.
Valmistelut vaihtoyliopiston kanssa
Sain ensimmäiset sähköpostit joskus kesäkuussa Chesteristä. Oikeastaan aluksi en saanut mitään, kunnes kyselin OKL:n KV-vastaavalta ja hän oli yhteydessä Chesteriin. Chester-Jyväskylä välillä oli ollut jotain sähköpostiongelmaa, joten heillä ei ollut vielä meidän yhteystietoja. Sähköpostilla sain Chesterin hakulomakkeen (ilmoittautumislomake tässä tapauksessa), jonka mukana asuntolahakemus. Täytin ne molemmat ohjeita noudattaen ja lähetin ne sekä postitse, että sähköpostilla. En ollut varma kelpaisiko pelkkä sähköposti, joten tein molemmin. Hakemuksen mukana tuli laittaa opintosuunnitelma, jota kuitenkin pystyy muuttamaan/kokonaan vaihtamaan vielä tänne tullessa. Ainakin minulla ei ollut ongelmaa kursseille mahtumisessa, joten ehkäpä vaihtareilla on oikeus täynnäkin oleviin kursseihin.
Asuntolahakemuksessa valitaan haluaako asua yksin/kämppisten kanssa, täyshoidossa vai omilla ruoilla, keskustassa vai kampuksella. Yliopiston "self catered"-asunnot maksavat normaalisti £80.5 per viikko ja yksityiseltä voi löytää asunnon £60 puntaa viikko. Yliopiston asuntoihin kuitenkin kuuluu vesi, sähkö, netti ja yleisten tilojen viikkosiivous. Lämpimästi voin suositella Powys Courtia, joka on siis ainoa keskustassa sijaitseva asuntola ja juurikin self catered-vaihtoehto. Jossain vaiheessa kesää sitten sähköpostilla tuli asuntotarjous, joka täytyy yliopiston sivulla hyväksyä. Asunnoista on maksettava ennen saapumista 250 punnan deposit/takuuvuokra, jonka voi maksaa nettipankkia käyttäen yliopiston tilille. Depositin mukana tulee maksaa 25 punnan summa bedding packistä, jos sellaisen haluaa. Vaihtareille siis tarjotaan pakettia, joka sisältää peiton, tyynyn ja lakanat. 25 punnalla saa todennäköisesti kaupasta parempilaatuiset itse ostamalla, joten itse tekisin niin jos saisin valita uudelleen.
Hakemuksen jälkeen odotin jonkinlaista varmistusta pääsystäni Chesteriin, mutta mitään ei kuulunut. Kyselin asiasta ja mitään vahvistusta ei kuulema yleensä tulekaan. Hakupaperit siis todellakin ovat vain ilmoittautumispaperit, eivät hakupaperit.
Ohjeita vaihtoyliopistolta
Saat kesän mittaan runsaasti sähköposteja sekä Margaretilta, että Samilta (muuten naispuolinen henkilö sitten kyseessä!). Jos et saa, kuten minulle kävi, laita perään sähköpostia. Samilta nimeenomaan saat tärkeää tietoa saapumisesta ja valmisteluista. Ilmoita myös annettuun päivämäärään mennessä, minä päivänä ja mihin aikaan olet saapumassa.
Hanki rahaa
Vaikka minuakin siitä varoiteltiin, niin koskaan ei voi tarpeeksi painottaa miten paljon vaihdossa kuluu rahaa. Säästä siis edellisvuosi tai ainakin -kesä. Hae ajoissa Erasmus-apurahaa, pyydä joulu/synttärilahjaksi reissurahaa ja hoida ajoissa ennen vaihtoonlähtöä opintolainasopimukset pankin kanssa. Vaikka täällä moni asia on halvempaa kuin Suomessa, on silti vaihtarielämä kallista. Kuka haluaisi viettää vapaa-aikansa asuntolassa neljän seinän sisässä, kun vaihtoehtona on reissata ympäri maata ja naapurimaitakin. Täältä käsin tulee kuitenkin huomattavasti halvemmaksi tehdä ne reissut, kuin Suomesta.
Pakkaa fiksusti
Pakatessa kannattaa pohtia mitä täällä aikoo tehdä. Jos aikoo urheilla on urheiluvarusteet välttämättömät tai jos tykkää käydä bilettämässä, kannattaa mukaan pakata mekkoja. Pakatessa kannattaa muistaa se, miten jokatapauksessa tulet täältä ostamaan vaatteita. Ehkä et siis sittenkään tarvitse 10 paria farkkuja? Mukaan kannattaa ottaa myös sellaisia juttuja Suomesta, millä olon saa alussa kotoisaksi. Rakkaittensa valokuvia seinälle laitettavaksi ja sisuaskeja pahan päivän varalle.
Minä toin alussa mukanani myös lakanat ja pyyhkeen Suomesta, joihin olen ollut tyytyväinen täällä tekokuitulakanoiden maailmassa. Kosmetiikka on turhan painavaa, joten pakkaa mukaan tarpeeksi parille päivälle ja osta loput paikanpäältä. Älä turhaan raahaa mitään opiskeluvälineitä mukanasi. Sanakirja korkeintaan, mutta senkin löytää netin kautta. Yliopisto jakaa alussa kyniä enemmän kuin tarpeeksi ja hei täälläkin myydään kyllä vihkoja tai kansioita.
Näillä vinkeillä siis on mahdollista selvitä normaalein matkatavaroin ilman lisäkustannuksia.
Jos haluat tietää jotain lisää, kysy ihmeessä kommentoimalla!
perjantai 29. kesäkuuta 2012
maanantai 11. kesäkuuta 2012
5. Päivä Pohjois-Irlannissa (2/2)
Rope Bridgeltä ajoimme Giant's Causewaylle.
Giant's Causeway on noin 40 000 yhteen liittyneestä basalttipylväästä koostuva nähtävyys Pohjois-Irlannin koillisrannikolla Antriminin kreivikunnassa noin 4,8 km Bussmills:n kylän pohjoispuolella.
Pääasiassa kuusikulmaisista pylväistä koostuva kalliomuodostelma on saanut alkunsa 50 - 60 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta tulinvuoren purkauksesta ja siitä syntyneestä laavavirrasta. Paksu laava virta on jäähtynyt tasaisesti ja samalla sen tilavuus on pienentynyt. Kutistumisen seurauksena laavaan on tullut säännöllisiä halkeamia, joita vesi on edelleen laajentanut. Prosessi on toistunut useita kertoja, josta muistona rantatörmän kalliossa on useita balsalttipylväskerroksia.
UNESCO julisti nähtävyyden maailmanperintökohteeksi vuonna 1986. (Lähde: Wikipedia)
Causewayn synnystä on kuitenkin monenlaisia tarinoita, joista yhden kuulimme matkallamme: Muinoin tuolla rannikolla eleli Jättiläinen vaimoineen, joka näki Skotlannin rannikolla toisen Jättiläisen ja päätti rakentaa väylän tämän luokse. Hän rakensi väylää pitkään ja harkiten, kunnes se oli valmis ja ulottui Skotlantiin saakka. Kun hän saapui Skotlantiin, hän kuitenkin huomasi Jätin olevan monta kertaa hänen kokoisensa ja juoksi takaisin Irlannin puolelle. Skotlannin jätti oli kuitenkin huomannut tämän ja tuli meren yli häntä etsimään. Irlannin jätti kysyi paniikissa apua vaimoltaan ja vaimo peitteli hänet heidän kotinsa nurkassa olevaan sänkyyn ja kehitteli tutin hänen suuhunsa. Kun Skotlannin jätti tuli häntä kyselemään, vaimo kertoi hänen olevan poissa, mutta palaavan pian. Jätti jäi odottamaan, mutta pian huomasi "jättivauvan" sängyssään. Jätti laskeskeli mielessään, että jos Irlannin Jätin vauva on noin iso, on sen Jätin sitten oltava melkoisen kokoinen. Niinpä hän peloissaan juoksi takaisin Skotlantiin ja rikkoi kiviväylän matkallaan, jottei Irlannin Jätti pääsisi häntä etsimään...
Söimme omakustanteisesti lounasta The Nook nimisessä ravintolassa/Pubissa lähellä Giant Causewaytä.
Dunluce Castle, jota pysähdyimme etäältä katsomaan ja kuvaamaan.
Paddywagon
Kierros jatkui Derryn kautta Belfastiin, joten jäimme pois kyydistä Derryssä. Kierroksella on siis parisen tuntia aikaa vierailla Derryssä ennen Belfastiin paluuta. Derryssä kävimme taas jätskillä ja kiertelimme ympäri kaupunkia viimeisen kerran. Satuimme keskelle ihmeellistä poliisihässäkkää, josta emme vielä tänäkään päivänä ole tietoisia sen enempää. Pysähdyimme hetkeksi kadunvarteen ja sinä ainaka ohitsemme käveli noin 8 poliisia isoine aseineen, kun jatkoimme matkaa näimme heidän pysäyttävän autoja ja sanovan heille jotain. Meille kukaan ei mitään sanonut, joten kävelimme vain tyynesti koko hässäkän ohi.
Kävimme ostamassa ruokakaupasta matkaeväitä ja hyppäsimme bussiin kohti lentokenttää. Ainakin olimme tarpeeksi ajoissa tällä kertaa lentokentällä ja hengailimme vaikka kuinka kauan Derryn pikkuisella lentokentällä. Portteja lentokentällä on tasan kaksi, joten kovin pahasti ei ainakaan voisi siellä eksyä. Ryanair lensi meidät takaisin Liverpooliin, josta bussilla junalle ja junalla Chesteriin.
Pohjois-Irlannissa on Skotlannin tavoin omat pankkinsa ja näin ollen omat setelinsä.
Ryanairin Ohje-kortti on tähän mennessä näkemistäni kaikkein hauskin...
Kokonaisuudessaan Pohjois-Irlannin reissu oli huima kokemus ja viimeinen päivä todella kruunasi sen! Nastin kanssa emme hötkyilleet ja tehneet minuuttiaikatauluja, vaan elimme hetken kerrallaan, nauttien reissuelämästä.
Giant's Causeway on noin 40 000 yhteen liittyneestä basalttipylväästä koostuva nähtävyys Pohjois-Irlannin koillisrannikolla Antriminin kreivikunnassa noin 4,8 km Bussmills:n kylän pohjoispuolella.
Pääasiassa kuusikulmaisista pylväistä koostuva kalliomuodostelma on saanut alkunsa 50 - 60 miljoonaa vuotta sitten tapahtuneesta tulinvuoren purkauksesta ja siitä syntyneestä laavavirrasta. Paksu laava virta on jäähtynyt tasaisesti ja samalla sen tilavuus on pienentynyt. Kutistumisen seurauksena laavaan on tullut säännöllisiä halkeamia, joita vesi on edelleen laajentanut. Prosessi on toistunut useita kertoja, josta muistona rantatörmän kalliossa on useita balsalttipylväskerroksia.
UNESCO julisti nähtävyyden maailmanperintökohteeksi vuonna 1986. (Lähde: Wikipedia)
Causewayn synnystä on kuitenkin monenlaisia tarinoita, joista yhden kuulimme matkallamme: Muinoin tuolla rannikolla eleli Jättiläinen vaimoineen, joka näki Skotlannin rannikolla toisen Jättiläisen ja päätti rakentaa väylän tämän luokse. Hän rakensi väylää pitkään ja harkiten, kunnes se oli valmis ja ulottui Skotlantiin saakka. Kun hän saapui Skotlantiin, hän kuitenkin huomasi Jätin olevan monta kertaa hänen kokoisensa ja juoksi takaisin Irlannin puolelle. Skotlannin jätti oli kuitenkin huomannut tämän ja tuli meren yli häntä etsimään. Irlannin jätti kysyi paniikissa apua vaimoltaan ja vaimo peitteli hänet heidän kotinsa nurkassa olevaan sänkyyn ja kehitteli tutin hänen suuhunsa. Kun Skotlannin jätti tuli häntä kyselemään, vaimo kertoi hänen olevan poissa, mutta palaavan pian. Jätti jäi odottamaan, mutta pian huomasi "jättivauvan" sängyssään. Jätti laskeskeli mielessään, että jos Irlannin Jätin vauva on noin iso, on sen Jätin sitten oltava melkoisen kokoinen. Niinpä hän peloissaan juoksi takaisin Skotlantiin ja rikkoi kiviväylän matkallaan, jottei Irlannin Jätti pääsisi häntä etsimään...
Söimme omakustanteisesti lounasta The Nook nimisessä ravintolassa/Pubissa lähellä Giant Causewaytä.
Dunluce Castle, jota pysähdyimme etäältä katsomaan ja kuvaamaan.
Paddywagon
Kierros jatkui Derryn kautta Belfastiin, joten jäimme pois kyydistä Derryssä. Kierroksella on siis parisen tuntia aikaa vierailla Derryssä ennen Belfastiin paluuta. Derryssä kävimme taas jätskillä ja kiertelimme ympäri kaupunkia viimeisen kerran. Satuimme keskelle ihmeellistä poliisihässäkkää, josta emme vielä tänäkään päivänä ole tietoisia sen enempää. Pysähdyimme hetkeksi kadunvarteen ja sinä ainaka ohitsemme käveli noin 8 poliisia isoine aseineen, kun jatkoimme matkaa näimme heidän pysäyttävän autoja ja sanovan heille jotain. Meille kukaan ei mitään sanonut, joten kävelimme vain tyynesti koko hässäkän ohi.
Kävimme ostamassa ruokakaupasta matkaeväitä ja hyppäsimme bussiin kohti lentokenttää. Ainakin olimme tarpeeksi ajoissa tällä kertaa lentokentällä ja hengailimme vaikka kuinka kauan Derryn pikkuisella lentokentällä. Portteja lentokentällä on tasan kaksi, joten kovin pahasti ei ainakaan voisi siellä eksyä. Ryanair lensi meidät takaisin Liverpooliin, josta bussilla junalle ja junalla Chesteriin.
Pohjois-Irlannissa on Skotlannin tavoin omat pankkinsa ja näin ollen omat setelinsä.
Ryanairin Ohje-kortti on tähän mennessä näkemistäni kaikkein hauskin...
Kokonaisuudessaan Pohjois-Irlannin reissu oli huima kokemus ja viimeinen päivä todella kruunasi sen! Nastin kanssa emme hötkyilleet ja tehneet minuuttiaikatauluja, vaan elimme hetken kerrallaan, nauttien reissuelämästä.
5. Päivä Pohjois-Irlannissa (1/2)
KUVAT SAA KLIKKAAMALLA ISOMMAKSI!
Reissun viimeisenä päivänä lähdimme Paddywagon-kierrokselle kohti Pohjois-Irlannin rannikkoa. Molemmat hostellimme kuuluivat samaan Paddy's Palace-ketjuun ja yritimme päästä tälle samaiselle kierrokselle jo reissun toisena päivänä. Meille sitten luvattiin Derrystä, että kierros olisi mahdollista tehdä sunnuntaina Belfastista. Varulta teimme kuitenkin suunnitelma B:n ja C:n. B-suunnitelmana oli etsiä toinen reissujärjestäjä ja C-suunnitelmana vuokrata auto, jota minä lupasin ajaa. Onneksi siis A-suunnitelmamme toimi, ettei tarvinnut testata autolla vääränpuoleista ajoa.
Bussi haki siis meidät aamulla hostelliltamme ja koko kierros maksoi meiltä 18 puntaa per henkilö. Arkipäivisin reissun saisi ilmaiseksi, kun yöpyisi Belfastin hostellissa 2 yötä, mutta tarjoukseen ei sisälly viikonloput. Bussi takaisin Derryyn, josta paluulentomme lähti, olisi kuitenkin maksanut jo 10 puntaa, joten kierros tuli yllättävän halvaksi. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Rope Bridge:
Rope Bridge on 30 metrin korkeudessa oleva 20 metriä pitkä riippusilta. Samalla paikalla on jo 350-vuoden ajan kulkenut silta, joka alunperin on ollu kalastajille pääsy hyvälle kalapaikalle. Nykyään silta on täysin turistinähtävyys ja sen ylityksestä National Trust perii n. 5 puntaa. Wikipedian mukaan joka vuosi pelokkaita joudutaan hakemaan saaresta veneellä, kun he eivät uskalla tulla siltaa pitkin takaisin päin.
Horisontissa näkyvä muodostelma on Skotlanti! Olimme liikkeellä ainutlaatuisena päivänä, koska Skotlantiin saakka näkyy vain erinomaisella säällä.
Nessie oli tainnut uida Skotlannista vierailulle?
Reissun viimeisenä päivänä lähdimme Paddywagon-kierrokselle kohti Pohjois-Irlannin rannikkoa. Molemmat hostellimme kuuluivat samaan Paddy's Palace-ketjuun ja yritimme päästä tälle samaiselle kierrokselle jo reissun toisena päivänä. Meille sitten luvattiin Derrystä, että kierros olisi mahdollista tehdä sunnuntaina Belfastista. Varulta teimme kuitenkin suunnitelma B:n ja C:n. B-suunnitelmana oli etsiä toinen reissujärjestäjä ja C-suunnitelmana vuokrata auto, jota minä lupasin ajaa. Onneksi siis A-suunnitelmamme toimi, ettei tarvinnut testata autolla vääränpuoleista ajoa.
Bussi haki siis meidät aamulla hostelliltamme ja koko kierros maksoi meiltä 18 puntaa per henkilö. Arkipäivisin reissun saisi ilmaiseksi, kun yöpyisi Belfastin hostellissa 2 yötä, mutta tarjoukseen ei sisälly viikonloput. Bussi takaisin Derryyn, josta paluulentomme lähti, olisi kuitenkin maksanut jo 10 puntaa, joten kierros tuli yllättävän halvaksi. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Rope Bridge:
Rope Bridge on 30 metrin korkeudessa oleva 20 metriä pitkä riippusilta. Samalla paikalla on jo 350-vuoden ajan kulkenut silta, joka alunperin on ollu kalastajille pääsy hyvälle kalapaikalle. Nykyään silta on täysin turistinähtävyys ja sen ylityksestä National Trust perii n. 5 puntaa. Wikipedian mukaan joka vuosi pelokkaita joudutaan hakemaan saaresta veneellä, kun he eivät uskalla tulla siltaa pitkin takaisin päin.
Horisontissa näkyvä muodostelma on Skotlanti! Olimme liikkeellä ainutlaatuisena päivänä, koska Skotlantiin saakka näkyy vain erinomaisella säällä.
Nessie oli tainnut uida Skotlannista vierailulle?
4. Päivä Pohjois-Irlannissa (Belfast)
Nautimme aamupalamme hostellillamme, koska se kuului taaskin hintaan. Aamupala sisälsi teetä, kahvia, paahtoleipää (voita, hilloja, suklaalevitettä, pähkinävoita) ja erilaisia muroja.
Näkymä hostellihuoneemme ikkunasta.
Miksiköhän hostellit ovat usein näin värikkäitä? Nastin marimekkopyyhe sopi hyvin huoneeseemme.
Nasti oli lukenut matkaoppaasta maininnan Ormeo Gallerysta ja yritimme etsiä sitä jokusen tovin. Kun vihdoin löysimme oikean rakennuksen, huomasimme sen olevan myytävänä, joten galleriakin oli suljettu. Törmäsimme kuitenkin St. George's Markettiin ja lähdimme sisälle tutkimaan enemmän. Market oli kiva paikka täynnä ruokaa ja erilaista pikkutavaraa. Itse lähinnä kuvailin leivonnaisia, mutta ostimme molemmat pienet matkamuistotkin täältä. Matkalaukkumme eivät antaneet paljoa periksi shoppailulle, mutta jotain pieniä matkamuistoja/tuliaisia yritimme löytää. Kävelimme pitkin keskustan kujia ja pistäydyimme meitä kiinnostaneisiin kauppoihin. (Vinkkinä UK:ssa matkustaville opiskelijoille, jotka haluavat ostaa haalarimerkkejä: Clinton Cards niminen kortti- ja lahjatavarakauppa tarjoaa yleensä halpaan hintaan eri paikkojen haalarimerkkejä. Hinnat ovat puolet-kolmasosa turistikauppojen hinnoista!)
Lounasnälän yllättäessä suuntasimme The Little Cupcake Cafeeseen, jonka olin bongannut jo edellisenä päivänä. Päivän keitto ja kuuma juoma maksoivat muistaakseni 5 puntaa ja kaupan päälle sai yhden cupcaken. Otimme molemmat tomaatti-basilikakeittoa ja mukana tuli soodaleipää voin kera. Jälkkäriksi sitten joimme kahvi/teetä ja söimme cupcaket... ja ehkä toisetkin :D
Lounaan jälkeen jatkoimme epätoivoista shoppailuamme. Miten sulkea silmänsä kaikelta kivalta, mikä ei mahdu matkalaukkuun?
The Little Cupcake Cafe sai meistä päivän ajaksi vakioasiakkaita. sillä auringon paistaessa palasimme takaisin hakemaan jäätelöt ja suuntasimme herkuttelemaan City Hallin nurmikolle niiden kera.
Koska oli kyseessä reissumme viimeinen ilta, päätimme syödä kunnollisen aterian ja suuntasimme illalla Lavery's nimiseen Pubiin. Söimme molemmat Steak&Guinness Pie't, kun näin Irlannissa olimme. Mahat täynnä oli helppo kiepsahtaa hostellisänkyyn nukkumaan.
Kokonaisuudessaan siis kunnon herkuttelupäivä Belfastissa :D
Näkymä hostellihuoneemme ikkunasta.
Miksiköhän hostellit ovat usein näin värikkäitä? Nastin marimekkopyyhe sopi hyvin huoneeseemme.
Nasti oli lukenut matkaoppaasta maininnan Ormeo Gallerysta ja yritimme etsiä sitä jokusen tovin. Kun vihdoin löysimme oikean rakennuksen, huomasimme sen olevan myytävänä, joten galleriakin oli suljettu. Törmäsimme kuitenkin St. George's Markettiin ja lähdimme sisälle tutkimaan enemmän. Market oli kiva paikka täynnä ruokaa ja erilaista pikkutavaraa. Itse lähinnä kuvailin leivonnaisia, mutta ostimme molemmat pienet matkamuistotkin täältä. Matkalaukkumme eivät antaneet paljoa periksi shoppailulle, mutta jotain pieniä matkamuistoja/tuliaisia yritimme löytää. Kävelimme pitkin keskustan kujia ja pistäydyimme meitä kiinnostaneisiin kauppoihin. (Vinkkinä UK:ssa matkustaville opiskelijoille, jotka haluavat ostaa haalarimerkkejä: Clinton Cards niminen kortti- ja lahjatavarakauppa tarjoaa yleensä halpaan hintaan eri paikkojen haalarimerkkejä. Hinnat ovat puolet-kolmasosa turistikauppojen hinnoista!)
Lounasnälän yllättäessä suuntasimme The Little Cupcake Cafeeseen, jonka olin bongannut jo edellisenä päivänä. Päivän keitto ja kuuma juoma maksoivat muistaakseni 5 puntaa ja kaupan päälle sai yhden cupcaken. Otimme molemmat tomaatti-basilikakeittoa ja mukana tuli soodaleipää voin kera. Jälkkäriksi sitten joimme kahvi/teetä ja söimme cupcaket... ja ehkä toisetkin :D
Lounaan jälkeen jatkoimme epätoivoista shoppailuamme. Miten sulkea silmänsä kaikelta kivalta, mikä ei mahdu matkalaukkuun?
The Little Cupcake Cafe sai meistä päivän ajaksi vakioasiakkaita. sillä auringon paistaessa palasimme takaisin hakemaan jäätelöt ja suuntasimme herkuttelemaan City Hallin nurmikolle niiden kera.
Koska oli kyseessä reissumme viimeinen ilta, päätimme syödä kunnollisen aterian ja suuntasimme illalla Lavery's nimiseen Pubiin. Söimme molemmat Steak&Guinness Pie't, kun näin Irlannissa olimme. Mahat täynnä oli helppo kiepsahtaa hostellisänkyyn nukkumaan.
Kokonaisuudessaan siis kunnon herkuttelupäivä Belfastissa :D
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)